lauantai 21. huhtikuuta 2018

Kevät saapui

Muutamana päivänä olen saanut nauttia ihananasta ja lämmittävästä kevätauringosta. Blehat, kevättakit sekä lenkkarit on kaivettu esiin samalla kun paksut toppatakit ja karvavuorella varustetut kengät laitettu varastoon odottamaan seuraavia pakkasia. Aikaisemmin tänään ulos katsoessa ei kuitenkaan tiennyt onko huhti- vai lokakuu, sillä niin kovin synkältä ja sateiselta näytti.


Vaikka kevät ei oman huoneen ikkunasta niin näykkään, ei tarvitse kävellä kun parikymmentä metriä ulos, ja huomata eloon heränneet leskenlehdet sekä pienesti kasvava nurmikko. Nurmikon kasvun huomaa parhaiten siitä, että hevosta taluttaessa hevosen turpa on tonkimassa maasta tätä vähäistä vihreää ihanuutta. 

Hevosilla karvanlähtöaika on tällä hetkellä parhaimmillaan, ja välillä ei ole tiennyt onko tarhassamme seisova karvapallo-Papsu ollut russ-poni vai oikeasti suomenhevonen. Hevosen omistajat saavat huokaista helpotuksesta toukokuun puolessa välissä, kun talvikarva on vaihtunut siistiin kesäkarvaan, mutta mitenkäs on shetlanninponien omistajien laita? Ellan karvanlähtö kestää kesäkuun loppuun asti. Sitten saamme kaksi viikkoa ihastella kiiltävää ja siistiä kesäkarvaa, kunnes talvikarvan kasvatus alkaa...

Ilma on ollut sen verran lämmin, että hepat ovat saaneet olla ilman loimea ulkona. Antin lempipuuhaa onkin ollut loimetta piehtaroiminen kuraisessa tarhassa. Voi sitä ilon määrää, kun joka päivä saa olla veden kanssa hevosta putsaamassa.

Kenttä on ollut ihan super hyvässä kunnossa, vaikka keskeltä se on vielä hieman märkä. Uralla sekä toisella pääty-ympyrällä on kuitenkin voinut työskennellä hyvin. Sen verran hiekka lentää, että suojia ja satulavyötä saa pestä päivittäin. Kevät on saanut hevosissa aikaan myös pientä villitystä, ja ratsastaessa takapää on noussut muutaman kerran ihan kiitettävästi. Yksi päivä tuli pidettyä meidän toisella kentällä Antin kanssa kevätjuhlaliike -show. Harmi, kun katsojia oli tasan nolla.


Niin kuin auton renkaiden vaihtokin myös kengitys on ollut hyvin ajankohtaista. Papsu on saanut jo kaikkiin jalkoihin kesäkengät, ja Anttikin saa tässä ihan muutaman päivän sisään. 

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Kisakauden avaus Alaspäällä

Huh, nyt se on tehty. Kisakausi avattu, ja Antin ja minun ensimmäiset kilpailut ovat ohi. Ilmoittauduin viimeisenä ilmoittautumispäivänä extempore -tyylisesti kilpailuun ilman minkäänlaisia paineita tai odotuksia. 


Starttasimme viikko sitten Alaspään ratsastuskeskuksella helppo C e.b. specialin. Suoritukseeni en ollut itse kovin tyytyväinen, sillä tein aika paljon virheitä. Sain kuitenkin parhaimmat prosentit, mitä olen koskaan saanut, 62,381%, ensimmäisen ruusukkeen ja ensimmäisen voiton (1/8). Tiivistän kilpailun siis sanoihin sijoitus oli erittäin hyvä, ratsastus huono. Oli radassa hyviäkin pätkiä, kuten harjoitusravissa ollut keskiympyrä, josta sain 8,0 pistettä. Pisteet vaihtelivat radalla 3,5-8,0. 

Hevonen pitäisi verryttelyssä saada ratsastettua aktiivisemmaksi ja pohkeelle. En tiedä oliko itsellä kuitenkin hieman jännitystä, joka sitten vaikutti ratsastukseen. Luokan voittoon ei kuitenkaan voi olla muuta kuin tyytyväinen, joten hymyssä suin täällä loppujen lopuksi ollaan oltu!


Olen tyytyväinen myös hevoseen, sillä se käyttäytyi taas niin hienosti vieraassa paikassa! Hieman maneesissa olleita peilejä se ihmetteli (ihan kun ei olisi koskaan ennen nähnyt itseään peilistä...), ja ulkona ollessa se pelästyi katolta pudonnutta lunta. Muuten kuitenkin käyttäytyi asiallisesti. Koppiin ei meinannut millään mennä, vaikka yleensä ei tarvitse kauaa odotella. Täytyy ilmeisesti tehdä koppiharjoittelu, jos jatkossakin rupeaa junnailemaan.



Seuraavat kilpailut olisi tiedossa kahden viikon päästä, mutta silloin täytyisi startata jo helppo B. Laukan nosto ja laukka treeniä on luvassa ainakin erittäin paljon, jos tuonne B:hen aion osallistua. Katsotaan, miten ratsastukset tässä sujuvat ja päätetään myöhemmin osallistutaanko vai ei. 

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Helsinki Horse Fair 2018

Helsinki Horse Fair on taas tämän vuoden osalta paketissa. Itse kävin messuilla pyörähtämässä viime lauantaina. Messujen hevospuoli oli taas pienentynyt entisestään, mutta muita eläimiä oli tullut lisää. Kyselin lauantaina Instagramin puolella sopisiko Ellalle kaveriksi alpakka. Moni oli ajatuksen puolesta. Olisihan se hauskan näköistä, kun heppojen seassa olisi alpakka tai vaikka kaksi.

Olen muutaman vuoden peräkkäin käynyt kyseisillä messuilla, ja aina vuosi vuoden jälkeen huomannut messujen menevän huonompaan suuntaan. Horse Fair on pienentynyt kolmanneksella siitä, mitä se joskus oli. Ymmärrän, etteivät yritykset lähde messuille, sillä porukkaa ei niin hirveästi ole tulossa. Instagramin puolella on ollut kymmeniä kyselyitä, siitä kuinka moni on tulossa messuille, ja keskimäärin vain 20% vastaajista on tulossa. Horse Fair jää Hevoset -messujen jalkoihin, mutta onneksi Helsingin messuilla on muutakin nähtävää. Itsestä tuntuu ettei Horse Fair ole enää semmoinen must go –juttu, enkä jatkossa välttämättä ole messuille menossa, ellen saa lippua jostain.
Kuva viime vuoden messuilta. 
Liiketaloutta opiskeltuani olen alkanut huomaamaan myös epäkohtia näytteilleasettajissa / myyjistä. En ole itsekään mikään hyvä, saati täydellinen myyjä. Tiedostan kuitenkin sen, että messuilla ollessani en voi esimerkiksi syödä puhuessani tai jättää 8-vuotiasta lastani yksin ständille istumaan. Kuinka paljon yritys saa uusia asiakkaita, jos ständillä ei näy ketään tuntiin? Tai joku lapsi istuu pöydän takana sanomatta mitään? Go expon puolella oli yksi esittelijä, joka puhui robottimaisella äänellä myyntipuheensa, jonka luultavasti oli puhunut aikaisemmin sadalle ihmiselle, ja varmasti minun jälkeeni puhui sadalle ihmiselle. Innostuinko kyseisestä tuotteesta? Valitettavasti en.  

Pienen kritiikin jälkeen on hyvä jakaa messujen hyviä puolia. Messuilla on ollut aina loistava tunnelma. On hieno huomata, kuinka yleisö on mukana jokaisessa suorituksessa ja palkitsee suoritukset raikuvan aplodein! Messukävijät olivat tänäkin vuonna ystävällisiä ja pystyivät esimerkiksi istumaan toisilleen täysin tuntemattomien ihmisten viereen syömään täysissä ravintoloissa. 
Messujen ohjelma oli tänä vuonna erittäin kattava, joten siitä suuri plussa tapahtuman järjestäjille. Jokaiselle löytyi varmasti jotain mielenkiintoista katsottavaa, varsinkin jos tapahtuman jokaisena päivänä kävi paikan päällä. Lauantaina ehdottomasti mielenkiintoisempia ohjelmia olivat Marco Björsin kouluratsastuksen portaat, alpakoiden estehyppelyt sekä estekilpailut. Kävimme myös Go expon puolella katsomassa pyöräkrossia(?) sekä trial näytöstä.

Muutamia juttuja testasin itsekin. Kävin koittamassa tarkkuus lyöntejä sulkapallossa, mutta sanotaanko näin, ettei sulkapalloilija ura (ainakaan vielä) auennut. Pelasin myös yhden pöytälätkämatsin. Siitäkään ei uraa auennut, vaikka teinkin kaksi maalia; toisen vierasmaaliin ja toisen omaan. Haluaisin vielä jollain messuilla käydä koettamassa pysyä rodeohärkä simulaattorin kyydissä, sillä haluaisin tietää onko sen kyydissä helppoa pysyä.

Vaikka Horse Fairin puolella ei ollut kovin montaa hevostarvikeliikettä, löysin tarvitsemani. Lähdin etsimään Antille valkoisia kumilenksuja, jotta saadaan sitten myöhemmin harja laitettua edustuskuntoon. Valkoiset kun kuitenkin sopivat liinaharjaan paremmin kuin ruskeat. Toisena ostoksena oli uusin Riders Magazine. Sain myös pari näytettä Hippolyt –rehuista, jotka ovat suunnattu juuri herkkävatsaisille ja kaviokuume herkille hevosille. Täytyy testata, miten Antti tykkää kyseisistä rehuista. Emme kuitenkaan ole rehumerkkiämme vaihtamassa, sillä olemme kokeneet Racingin rehut hyväksi.

Horse Fairista on selvitty, ja odotus siirretty jo seuraaviin messuihin. Oletko tulossa Hevoset -messuille Tampereelle? 

torstai 1. maaliskuuta 2018

Maaliskuun ensimmäinen pakkaspäivä

Ihanaa maaliskuuta kaikille! Alan olla yli puolessa välissä lomaani, tai no loma ja loma. - Mun pitäisi lähteä kotoo pois, jos haluaisin lomailla kunnolla. Päivät ovat menneet tallissa, autokoulun etäteoria tunneilla ja hiihtoladulla. Saatiin vihdoin lähellä olevalle pellolle latu sunnuntaina, ja sen verran innostuin, että noin 18km on tullut jo hiihdettyä.

Vaikka välillä tekisi mieli nukkua pitkään ja ottaa vain rennosti ja olla tekemättä mitään, niin on myös kiva välillä touhuta aamusta iltaan. Tänään oli juuri semmoinen päivä, ja sain olla tyytyväinen itseeni, sillä sain niin paljon aikaiseksi.


Heräsin joskus kahdeksan jälkeen, mutta sain itseni ylös vasta yhdeksän jälkeen, kun olin saanut somet käytyä läpi. Soittelin aamulla muutamiin työpaikkoihin työssäoppimispaikasta, mutta ei ainakaan vielä tällä kertaa tärpännyt. Huomisaamulla soittelu jatkuu...Toivotaan, että saisin jonkun paikan - ja pian. 

Kyllästyttyäni soittelemiseen,  siivosin huoneeni. En ymmärrä, miten aina päästän sen niin sotkuiseksi, vaikka tiedän kuinka kivalta se siistinä näyttää ja tuntuu! Saatuani oman huoneen siistiksi, lähdin siivoamaan Antin karsinaa. Oli kiva siivota vain yksi karsina, sillä olen oikeastaan koko loman siivonnut kolmea karsinaa.


Pääsin tänään myös ratsastamaan pitkästä aikaa kunnolla Antilla. Poni oli ihan hyväntuntuinen, kunhan vain alkukankeudesta päästiin. Sain myös vihdoin houkuteltua kuvaajan mukaan, joten myöhemmin tulossa ratsastuskuvia postauksessa, jossa kerron lisää ratsastuksista Antin kanssa. Lyhykäisyydessään; yhteistyö ja kehitys on noususuuntaista, mutta välillä tulee pieniä notkahduksia, jotka tuntuvat itsestä aina siltä, että pudotaan maan tasalle, vaikka oikeasti ollaan tultu vain pieni matka alaspäin. 

Illan suussa päätin lähteä vielä hiihtämään pienen viiden kilometrin lenkin. Muuten oli ihan lämmin, vaikka pakkasta oli lähtiessäni noin 15 astetta, mutta pakkanen otti naamaan kovasti. Kasvoni ovat olleet aina yliherkät paleltumaan, ja vaikka kuinka joka talvi yritän muistaa teipata poskipäät niin aina ne ovat paljaaltaan ja jäässä. Hiihtolenkin jälkeen lähdin vielä liikuttamaan Papsua ja Ellaa. 


Papsun kanssa kävin ilman satulaa ratsastamassa kentällä. Vanha patu jaksoi vielä yllättää minut "pelästyessään" pakkasen pauketta. Olin kuitenkin (kuten aina Papsun kanssa) varautunut siihen, että hevonen ottaa ritolat, eikä tilanne ollut kovin kummoinen. Ellan kanssa tein pienen kävelylenkin maasta käsin.

Jos olin jo hiihtolenkin jälkeen lievästi paleltunut pakkasukko, olin Papsun ja Ellan liikutuksen jälkeen sama, mutta ilman lievästi -sanaa. Onneksi kuitenkin sauna ja kuuma kaakao on keksitty. ♥ Toivottavasti teillä on ollut yhtä aktiivinen maaliskuun aloitus, kun mulla! 


sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Uusi vuosi

Minun uusi vuosi sujui rauhallisissa merkeissä perheen kanssa syödessä ja katsellessa ilotulituksia. Vuoden viimeiseen päivään kuului perinteisesti uuden vuoden sauna sekä ylenpalttinen herkuttelu. Vaikka vuoden viimeisenä päivänä tuli sanottua, että ei tee enää mieli syödä kuukauteen mitään herkkuja, niin kyllä jo vuoden ensimmäisenä viikonloppuna olisi tehnyt mieli. Vielä kuitenkin 24 päivää herkkulakkoa jäljellä! 

Hepat selvisivät ilotulituksista hyvin, mitä nyt Antti hieman stressaantui. Kävimme katsomassa yöllä noin puoli yhden aikaan heppoja. Ella kerjäsi vain ruokaa, Papsu pällisteli normaaliin tapaan karsinan oven yli käytävälle, mutta Antti oli hieman panikoivan oloinen, eikä ollut syönyt kunnolla heiniäkään. Ensi uutena vuotena laitetaan luultavasti pumpulit korviin tai ainakin radio soimaan.


Vuoden viimeisiksi liikutuksiksi jäivät Antin kanssa maastoilu, Ellan juoksutus pellolla sekä Papsun kanssa käyntityöskentely kentällä. Kenttä on ollut tosi huonossa kunnossa, eikä siellä ole paljon muuta tehty kuin kävelty. 

Meidän piti joululomani aikana käydä pariinkin otteeseen maneesilla, mutta ei kuitenkaan keritty, sillä tämä loma meni ihan hetkessä ohitse. Toivon, että kenttä tulisi ratsastuskuntoon tai sitten lähdettäisiin käymään maneesilla, kunhan vain tästä arkeen palaamisesta toivutaan ja saadaan aikataulut sopimaan.


Tämän vuoden puolella olen jo kerennyt ratsastamaan ja liikuttamaan hevosia, pesemään varusteita ihan urakalla, kaatumaan muutaman otteeseen liukkaan keli takia, käymään jääkiekko-ottelussa sekä shoppailemassa. 

Huomenna alkaa viiden viikon lukiojakso, jonka mainitseminenkin nostaa stressitasoja. Ruotsia, äidinkieltä, terveystietoa, matematiikkaa sekä kahta englannin kurssia luvassa 25 päivää. Lukiojakson lisäksi pitäisi noin kolmen viikon tauon jälkeen raahata itseni salille. Lenkille pitäisi myös päästä, mutta ensiksi pitäisi ostaa nastat, että tuolla pysyisi pystyssä...ehkä ilman nastoja saadaan jännityksen lisäksi myös tasapainoharjoittelua elämään? 

lauantai 30. joulukuuta 2017

Kiitos vuosi 2017

Tämä vuosi on ollut erittäin ikimuistoinen sekä surullisista että iloisista asioista. Ensimmäisenä mieleen tulee Gikan lähteminen taivaslaitumille, mutta toisaalta taas uuden hevosen saapuminen. Haluan ensi vuonna jatkaa kehittymistäni ratsastuksessa, sekä saada Antista itselleni sellainen hevonen, jolla voin hyvillä mielin startata kilparadoilla.

 
Muita mieleenpainuvia hetkiä ovat tänä vuonna olleet Anu Tapion valmennus Gikan kanssa, HPK:n Playoff -ottelut, bloggaajapassin saaminen Horse Fairiin, Papsun kanssa kilpaileminen, kesätyöt mansikkamaalla, Wanaja Festival, lomamatka Kokkolaan sekä lomareissu Kuopioon.


Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat olleet kanssani kokemassa ja jotka ovat auttaneet ja tukeneet minua myös vaikeampina hetkinä. 

Mitään ihmeellistä en halua luvata, sillä en halua pettyä, jos en pystykään moista suorittamaan. Tammikuun ajan pidän perinteiseen tapaan herkkulakon, ja olisihan se mahtavaa, jos sitä pystyisin pidempäänkin jatkamaan. 

Innolla odotan, mitä uusi vuosi tuo tullessaan! 

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Joulukuun kuulumiset

Ihanaa keskiviikko -päivää kaikille! Joulukuu on ollut blogin suhteen todella hiljainen kuukausi, mutta oikeastaan mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Alkukuusta Antilla oli hieman lomaa, sillä se rokotettiin toistamiseen. Seuraava viikko meni omalta osalta sairastellessa ja loppukuuhan on ollut kaiken maailman jouluhössöttämistä ja siivoamista. 


Tänä vuonna on yllättäen ollut todella hieno sää, lunta paljon, ja jopa joulukuvatkin onnistuivat. Vai onnistuivatko? Antilla meni noin kaksi minuuttia, ja kaikki hienosti laitetut koristeet olivat riisuttu pois. Papsulla sama kesti noin puoli minuuttia. Ellalla pysyi kaikki yllään, mutta ponin täytyi ilmeillä ja näyttää, ettei tämmöiset kuvaukset kiinnosta pätkääkään. Totta kai, myös kuvaaja oli paljon mielenkiintoisempi kuin paikalla pysyminen. 

Itsellä hermoromahdus oli hyvin lähellä, mutta onneksi niistä sadoista kuvista edes yksi onnistui. Rehellisesti sanottuna tuli kyllä niin ikävä Gikaa (tässäkin asiassa). Siitä oli niin helppo aina ottaa kuvia, sillä se seisoi, vaikka puolipäivää samassa kohtaa.


Joulu sujui rentouttavasti sukulaisten kanssa jouluruokaa syödessä. Jouluruokaa tuli kyllä taas vuoden edestä syötyä, että näin joulunpyhien jälkeen voin syödä lähes melkein mitä vaan muuta. Isäni ehdotteli jo, että lähettäisiin käymään pizzalla. 

Jouluaattomme ohjelma hieman poikkesi aikaisemmista vuosista, sillä olimme tänä vuonna päiväkirkon sijaista yökirkossa. Muuten päivä meni joulukuusta koristellessa, Joulupukin kuumalinjaa sekä leffoja katsellessa, syödessä ja saunomassa. 


Hevoset saivat myös pitää kahden päivän joululomansa, mutta eilen kävin jo niitä kaikkia liikuttamassa. Antti oli alkuun todella huono, eikä toiminut yhtään. Sen kanssa sitten tein kaikenlaisia voltteja, ympyröitä ja kolmikaarista kiemurauraa ja yhtäkkiä se alkoikin toimimaan ja teki kaiken juuri, miten halusin. Pystyin ottamaan myös laukkaa kentän ollessa pitkästä aikaa hyvässä kunnossa.

Papsulla on ollut liukkaan kelin takia vähän liikaakin vapaata, mutta nyt sitä pystyin liikuttamaan, sillä äiti otti takajaloista kengät kokonaan pois. Kävin sen kanssa ilman satulaa kävelemässä kentällä ja tein voltteja ja kiemurauria ja taivuttelin sitä. Ellan kanssa kävin vain kävelemässä. 

Toivottavasti teillä on ollut mukava ja rentouttava joulu. Palaillaan vielä tämän vuoden puolella!