Maneesityöskentelyä

Oltiin sunnuntaina Gikan kanssa ensimmäistä kertaa itsenäisesti maneesilla. Lähdössä tuli vähän kiire eikä lastaukseen jäänyt paljoakaan aikaa, mutta onneksi Gika meni suorilta koppiin. Oli ihana päästä ratsastaman kunnon pohjalle, kun kelit on ollut niin huonot, ettei ole oikein päässyt menemään kuin käyntiä. Pelloltakin on sulanut lumet sen verran, ettei oikein sielläkään voi enää ratsastaa ja muutenkin suojakeleillä lumi tuntuu yliraskaalta ja meno sen myötä hirveän tahmealta.

Maneesissa oli muutama este ja Gika varmaan ajatteli, että jee vihdoin pääsen vaihtamaan lajia, mutta joutui kuitenkin pettymään sillä esteet oli pian purettu maapuomeiksi. Gika sai kuitenkin ylittää puomeja jokaisessa askellajissa, niin se pääsi kuvittelemaan itsensä esteratsuna..

Alkuverryttelyn jälkeen menimme ravissa kahdeksikkoa käyttäen koko maneesia. Gika oli ihan hyvän tuntunen, kun sain sen liikkumaan oikein ja käyttämään sisätakajalkaa. Seuraavaksi nostin laukan ja menin hetken ympyrällä laukkaa. Menin laukassa myös lävistäjiä ja pyrin siihen, että Gika säilyttäisi oikeanlaukan koko lävistäjän ajan eikä alkaisi vaihtelemaan sitä. Muutaman kerran Gika hyppäsi puomin yli ja välillä vaihtoi myös laukan puomin päällä.

Tsekattiin myös kuinka pohkeenväistöt sujuvat ja ihan ok pätkiä tuli, mutta yleensä, kun itse alan säätämään jotain niin ei tule yhtään, mitään, mutta sitten kun annan hevoselle enemmän päätösvaltaa niin saadaan paljon parempia väistöjä. Pohkeenväistössä mulla on istunnassa edelleen hieman korjattavaa sillä lähden huomaamatta nojaamaan sivulle, vaikka pitäisi pysyä suorana.

Loppuun mentiin ravi-käynti-ravi-  ja ravi-pysähdys-ravi-siirtymisiä. Siirtymiset sujui aluksi aika huonosti, varsinkin pysähdysten kohdalla, sillä olen itse niin hätäinen, ettei mun pysähdys kestä kuin puoli sekuntia ja sitten menoksi, vaikka pitäisi saada hevonen oikeasti pysähtymään. Myös käyntiin siirryttäessä pitäisi malttaa ja hidastaa ensiksi ravia, ettei vain ns. lyö liinoja kii.

Oon nyt kaksi päivää katsellut kuvia ja videoita maneesireissusta ja analysoinut omaa ratsastusta, sillä ensimmäinen reaktio oli, että hyi miten voin ratsastaa noin, mutta nyt olen vähä taas sulatellut asiaa ja "saanut taas mielenrauhan". Enemmän vaan treeniä ja ratsastuskertoja niin eiköhän tämä taas tästä päivä kerrallaan parane. Istuntaan (ja omiin ilmeisiin) täytyy keskittyä nyt kunnolla, että voisin jossain vaiheessa olla tyytyväinen omaan tekemiseen hevosen selässä.

Eilen kävin kävelyttämässä Gikaa. Vaikka kuinka monta kertaa mulle sanottiin, että varo siellä on liukasta, niin tottakai kaaduin. Muutaman kerran aluksi vähän liukastelin ja sitten sain hyvän idean mennä nurmikon kautta, mutta siinä nyt ei ollutkaan nurmikkoa vaan ihan peilijää lumen alla, niin siihen sitten kaaduin. Ei onneksi käynyt kuinkaan, vaan nauratti enimmäkseen, varsinkin sitten, kun Gika alkoi ihmetellä ja pelätä mun maassa olevia jalkoja.

Tänään Gika sai pitää vapaapäivän ja huomenna katsellaan kelin mukaan, mitä keksitään. :)

Superliikutuspäivien kuulumiset

Haha, tykkäättekö, kun sanon kolmen hevosen liikutuspäiviä superliikutuspäiviksi. No kuitenkin, pääsin viime viikolla pitkästä aikaa koulusta poikkeuksellisesti jo 13.40 ja olin kotona noin puoli kolmen aikoihin. En oo pitkään aikaan ollut niin ajoissa kotona ja ihmettelin, miten mulla yhtäkkiä oli aikaa tehdä vaikka mitä.

Ihan aluksi kotiin tultua söin ja sitten päätin lähteä lenkille. En oo kerennyt oikein lenkkeilemäänkään, mutta kevyt n. 5km lenkki siinä tuli heitettyä. Vähän oli kyllä tiet jäässä, että joissain kohdissa ei voinut mennä kun hidasta kävelyä, jotta pysyi pystyssä. Kerran liukastuinkin sen verran, että käsikin kävi maassa, mutta muuten sujui hyvin. Lenkkeilyn jälkeen menin aika pian talliin.

Ratsastin ekana Gikan. Kenttä oli ihan ok ja toisesta päästä jopa hyväkin, että pystyin menemään ihan laukkaakin pääty-ympyrällä. Gika oli vaan jotenkin tosi tahmea ja raskas ratsastaa, etten saanut sitä semmoiseen tilaan, mihin olisin halunnut. Ratsastin kuitenkin noin 45min ja Gikalle tuli semmoinen pieni hiki, sillä mitään kovin raskasta ei kuitenkaan tehty.

Seuraavana vuorossa oli Papsun ratsastus, joka sujui ihan hyvin. Oli taas hassua mennä ihan maan tasalla, mutta toisaalta kivaa vaihtelua. Papsu oli ihan innoissaan ja touhotti menemään, mutta en kuitenkaan laukannut ollenkaan. Olin tosi tyytyväinen, ettei Papsu säikähtänyt kuin kerran jotain, mutta muuten meni tosi nätisti. Pitäisi kyllä saada aikaiseksi ratsastaa Papsulla enemmänkin, sillä nyt tuntui, ettei Papsu ymmärtänyt puoliakaan, mitä olisin halunnut sillä tehdä. Huomaan kuitenkin, että jotain tässä Gikan kanssa on opittu, että Papsukin pysyy nykyään hallinnassa, eikä tee omia pelleilyä yms. kuten aiemmin mulle teki joka kerralla.

Illan päätteeksi halusin liikuttaa vielä Ellan ja päätin käydä juoksuttamassa sitä hieman kentällä. Poni oli taas muutaman vapaapäivän jäljiltä aivan sekasin, ja alkuun laukassa pukitteli ja heitti etujalkaa sivulle ja mihin sattuu. Kun olin vaihtamassa juoksutussuuntaa niin liinan lukko ei mennytkään hyvin kiinni ja poni olikin yhtäkkiä irti. Hetken siinä oli semmoinen akward momentti, kun molemmat katsoi toisiaan, että nyt ei olekaan enää narua tässä välissä. Kentän porttikin oli auki, mutta sain ponin kuitenkin "pyydystettyä" helposti. Loppua kohden Ella rauhoittui ihan ok ja menikin sitten nätisti.

Seuraavana päivänä ohjelma oli aika samanlainen. Ratsastin Gikalla taas kentällä, ja se oli paljon paremman tuntuinen kuin edellisenä päivänä. Pystyin myös menemään melkein koko kentällä, sillä ainoastaan toinen pää oli jäässä enkä siinä voinut mennä kuin käyntiä. Jossakin vaiheessa Gikalta putosi kenkäkin ja huomasin sen vasta, kun kävelin kentältä talliin. Kengitys oli muutenkin jo hieman myöhässä, joten kengitettiin seuraavana päivänä samalla sitten molemmat takajalat.


Juoksutin Ellaa taas kentällä, ja se meni tosi nätisti verrattuna edellispäivään (eikä edes karannut). Etsittiin samalla Ellan kanssa Gikan pudonnut kenkä. Löysin ensimmäiseksi tilsakumin ja ihmettelin mihin kenkä sitten oli lentänyt, ja lopulta löysin sen aivan erisuunnasta kuin missä tilsakumi oli.

Lopuksi kävin taluttamassa Papsua. Ajattelin loppuvaiheessa, että ompa Papsu mennyt nätisti niin eipä mennyt kauaa, kun Papsu säikähti jotain ja oli muka niin järkyttynyt ettei pystynyt edes kävelemään.